Sirppi ja Vasara

Meillä, siis Varaanilla, Pyryllä ja mulla on maantiedon esitelmänä Pohjois-Korea, koska Kiinasta ei saanu tehdä (Samin nönnötystä, aihe kuulemma “liian iso”). Aluksi kyllä oli vähän riitaa siitä, tehdäänkö Pohjois- vai Etelä-Koreasta. Mä sanoin Pohjois, koska se on lähempänä Kiinaa. Varaani sanoi Etelä, koska se on lähempänä Japania. Arvatkaa kuka voitti! (itseensä tyytyväinen ilme )

    Jippii. Viime tunnilla olimme liokassa 208, siis tietokoneluokassa. Ensin kamala show siitä, että kaikki on kaaoksen vallassa (kiitos arvatkaa kenen..). Sitten taistelu (vai pikemminkin sota?) Varaanin kanssa siitä, että millaisia kuvia voidaan laittaa. Ja lopuksi, kun laiton tämän

otsikon Politiikka alle, hän kysyi (ehkä luonnollisestikin) “Heei! Miten toi liittyy politiikkaan?!” Selitin (maltillisesti), että jo nimestäkin kuulee, että Korean demokraattinen kansantasavalta on kommunistinen maa. Selitin myös, että sirppi ja vasara ovat yleisesti tunnettuja kommunistisymboleita. Ja sitte Varaani älysi jotain ja kailotti varaanimaiseen tapaansa: “Sä oot kommunisti!” tai jotain tollasta. GAAH! Mä oon piirrellyt parin viikon ajan kyniini sirppejä ja vasaroita, mutta mä olen korkeintaan kommunisti ajatuksen puolesta. Jippii. Onneksi Sami ei kuullut, se oli hakemassa Pyrylle korjauslakkaa, maagista ainetta, jota opettajat ei usein anna oppilaille. Sillä tiedänhän mä, että on monta hyvää tapaa saada opettaja huolestumaan oppilaan sielunelämästä. Tässä muutama:

1. Puhu itsemurhasta. Pääset kuramoottorin luo juttelemaan.

2. Ole avoimesti homo/lesbo. Opettajan ilme on ainakin ennakkoluuloinen.

3. Ole avoimesti vakaumuksellinen kommunisti. Saat hänet potemaan syyllisyyttä ennakkoluuloisista ajatuksistaan.

4. Puhu outoja. Klassikko.

5. Suunnittele kouluunne vallankumous, etsi pari kajahtanutta toveria mukaan ja jättäkää suunnitelmanne näkyville.

6. Lue Aleksandr Solzhenitsyniä. Sinua pidetään synkkänä opettajien kesken. (Varoitus! Solzhenitsynin kirjat ovat suurimman osan mielestä liian raskasta luettavaa! Lisäksi kirjastoissa on statuskysymys [haluatko pelotella kirjastotätiä vai et] että uskaltaako kysyä niitä. Lumon kirjastossa Korsossa ei niitä ole ainuttakaan, ainakaan suomeksi)

7. Lue Dostojevskin Rikos ja Rangaistus. Sama kuin edellisessä.

          No niin, mikä mä siis olen? Ajatuksen puolesta kommunisti, joka kuuntelee Beatlesiä ja lukee Solzhenitsyniä? Jippii.

     Termi “ajatuksen puolesta kommunisti” on mun ite keksimä, johon et todennäköisesti törmää missään muualla. Itse uskon että kommunismiin liittyy monenlaiset ihmiset:

1. Ei-kommunistit. Ehkä suurin osa suomalaisista.

2. Antikommunistit. Joko vastustavat oman aatteensa, filosofiansa, uskontonsa jne takia tai ovat itse kärsineet siitä. Näitäkin on aika paljon.

3. Ajatuksen puolesta kommunistit, kuten minä. Kannattavat ideaa, hyväksyvät osan asioista, joita aatteen nimeen on tehty, muttei kaikkea. Eivät ehdottomia. Vaikea arvioida määrää.

4.Puolikommunistit. Melkein kuin edelliset, mutta vähän enemmän.

5. Hiljaiset vakaumukselliset. Nämä tekevät pyhiinvaellusmatkoja Leninin “haudalle” tai muihin vastaaviin. Eivät kerro kenellekään, korkeintaan netissä. Määrää mahdoton määritellä.

6. Vakaumukselliset. Nimi kertoo kaiken. Kuuluvat usein johonkin kommunistiseen puolueeseen.

7. Aktiiviset vakaumukselliset. Perustavat puolueen. Organisoivat vallankumouksen. Nämä nimet jäävät historiaan.

          Ja sitten asiaan sopimaton kysymys: Miksi pengoin esiin nämä kuvat? Ei se haittaa, voisi oikeastaan sanoa, että en voi elää viikkoakaan ilman YHTÄÄN Leniniä esittävää kuvaa. Jippii, riippuvaisuus.

Ylpeä ilme

  Pelästyneempi ilme

 Vihaisempi

Jippii. Ja nyt loppuu tämä! Ei kukaan jaksa kohta lukea, jos nytkään..

Herpes. Pieni ruma piste vähän huulen yläpuolella. Siinäpä se, onko se? Ei se finnikään ole, toivoisin. Moni muu tyttö vajoaisi polvilleen ja rukoilisi:

“Hyvä jumalani! Älä anna sen olla herpes!”

Minä taas rukoilisin (jos tekisin niin):

“Hyvä jumalani! ANNA SEN OLLA HERPES!

Juttu on nyt näin, että Kristerillä, raivostuttavalla, paskamaisella (jatkuu loputtomiin…) pikkuveljelläni on joko herpesrakkuloita naamassaan tai ne ovat jonkinlaisia märkärupia. Nyt ne on tarttunu muhun, ainakin yksi. Lääkärillä käynti auttanee Kristeriä

    No niin. Viisi eri diagnoosia:

1. Mun: Finnejä. Hoidetaan kasvovedellä, puhdistusaineella yms. Tulos: Pahenee

2. Äitini: Herpes. Lähtee itsestään tai hoidetaan mömmöillä.

3. Kouluterveydenhoitajan: Märkärupi. Käyköön lääkärillä.

4. Lääkärin: Bakteeri-infektio. Hoidetaan antibioottikuurilla.

Miksi mä uskon lääkäriä? Eihän asia mulle kuulu… Tai ehkä kuuluu. Perkeleen Krister.

Voi helvetti, taas näin! (Anteeksi…) Tällä kertaa mun sähköposti sanoi sopimuksensa irti. Miksi kaikki on tehtävä niin vaikeasti? Miksei tyhmille ole keksitty teknisiä laitteita!? Mulle on varmaan tullut ainakin sata viestiä tän lakon aikana. Asiaa ei pahanna mun vieroitusoireet kännykästä, joka on toistam kuukautta hukassa. Kokeillaampa uudestaan:

1. Kaksoisklikkaan Outlook Expressin kuvaketta.

2. Yhdistetään… Toivo herää…

3. Ei uusia viestejä. Voi… Miksei nää ikinä toimi? Voiiii v…*!

4. Painan X:ää. Sähköpostiohjelma pilasi taas päiväni.

   Lisäksi edes vanha kunno temppu ei enää toimi. Mitä useammin tämän toistan, sitä enemmän musta tuntuu, että tä on joku helv.. vompatin salaliitto ja koko. Yleensä mä voin löytää/tehdä/luoda/muuta itsekehuista toimintaa mitä vain, milloin vain ja ehkä missä vain. Voiii vompatti.   

Katsoin (pitkästä aikaa) kissan kuppiin. Vedessä lillui kuolevia ötököitä. YÖÖÖÖK!!!! Ei mitä parhain näky ennen ruokailua. Olisikohan pitänyt tarkistaa kisun ruokatilanne… Ei, en ole kissanvihaaja, en ollenkaan! Otin kisuparan kupit ja päätin pestä ne. Tuhosin madot kuumalla vedellä ja pesin kupit huolellisesti. Kisu sai vetensä ja kaikki on hyvin. Miksi siis jauhan tästä?

                  Nyt jäi kaivelemaan vielä se, että huolehdinko kissastani kunnolla? Sinänsä tyhmä kysymys, kysy kissalta! Hmm, kehrää. Ilmeisesti kaikki ok. Tyhjennänkin se hiekkalaatikon, mitä en ole tehnyt pariin viikkoon…

Mä olen taas kerran, sekoamassa täysin. Siltä ainakin tuntuu. Kaikki alkoi kolmisen kuukautta sitten, kun meille kerrottiin Karl Marxista ja sen ajatuksista. Sosialismi ja sen pikkuveli kommunismihan ovat loitoideoita! Täydellinen tasa-arvo ja sitä rataa… Mutta sitten mä jäin katteleen julistetta hissanluokan seinällä. Kuvassa on mies, joka puhuu ihmisille. Muut ovat likaisia, vihaisia ja he osoittavat suosiotaan puhujalle huitomalla aseet kourassa. “Kuka toi mies on?” Hyvä kysymys. Hissanmaikan mukaan Lenin. “Kuka Lenin? Mitä ihmettä se tekee? Kenelle se puhuu? Miten siihen liittyy jotkut bolshevikit liittyy tähän?” Ensi töikseni mä etsin tietoa Leninistä ja muustaaiheeseen liittyvästä. Historiallisten ja ristiriitaisten faktojen lisäksi mä tein muutamia “tärkeitä huomioita”. Lenin on joka kuvassa eri näköinen. Ja lisäksi se oli kuollu jo 20-luvulla, joten se vaikeuttaa vähän. Suunnilleen tältä se näytti:

 Ei useimpien murkkuikästen tyttöjen mielestä mikään komistus. Ei kai munkaan, mut tässä on jotain, joka kiinnittää huomion. Varmaan pilkullinen solmio.

           No niin, nyt mä olen siis sekoamassa: Mä piirsin äikäntunnilla kaikkiin lyijykyniini sirpin ja vasaran ristissä. Ei selväjärkisen hommaa. Toisaalta, selväjärkinen seuraisi opetusta äikäntunnilla…

      Varaani, mun kaveri kysyi multa: “Ootko sä kommunisti?” Pirun, anteeksi, vompatin hyvä kysymys. Mä en tiedä. Kommunismi on hyvä idea, joka on toteutettu vähän huonosti. Leninkään ei ollut täydellinen, se perusti Tshekan, joka ei sitten ollut niin hyvä juttu, ja se tappoi kasan ihmisiä, sekään ei ollut niin hyvä juttu. Mutta mikä mä olen, siinä se?

    Älkää nyt hyvät ihmiset olko ennakkoluulosia! Mä olen vaan ihminen, joka on sekoomassa. Onkohan kukaan psykiatri kuullut potilaasta joka merkkaa lyijykynänsä “natsimerkillä”, kuten Varaani sanois. Eli täysin päin mäntyä.